Kevät Koreassa

Toisin kuin blogista on ehkä voinut viime viikot päätellä, kotiin on palattu suunnitelmien mukaan. Nettiä surffaillessa usein näkee, että suunnitellullakin bloginpidolla on tapana jäädä puolitiehen. Täytyy vähän olla ylpeä, että jaksoi puristaa reaaliajassa Vietnamiin asti, vaikka muutama ajateltu ja luvattukin juttu jäikin tekemättä. Saa katsoa jos vielä joskus jaksaa täydentää.

Ennen kotiinpaluuta tuli vierailtua Hongkongissa. Kisakunto meinasi Vietnamin jälkeen heiketä niin, että uuden paikan katsastamiseen motivoituminen oli jopa hankalaa, mikä on kummallista kun kyseessä on sentään Hongkong. Kaupunkiin tutustumisessa helpottivat suuresti paikalliset oppaani, Honkkarissa keväästä vaihdossa ollut Essi sekä paljasjalkainen hongkongilainen Stalla, joille väsynyt matkaaja sai vierittää vastuun jännien paikkojen näkemisestä. Kivaahan siellä olikin, varsinkin pilvenpiirtäjien paljous on kyllä jotain aivan muuta Suomeen verrattuna. Muutama kuva.

Hongkongista lensin Lontoon kautta Suomeen. Kilroy ilmeisesti mahdollistaa lentokilometrien maksimoimisen kun näin kierretään, samaan aikaan Lontoon koneen kanssa kun Helsinki-Vantaalle laskeutui Finskin Hongkongin lento, jota siinä kelpasi väsyneenä ihmetellä. Ei kyllä palvelut varmasti ole siellä Cathay Pacificin pitkänmatkan lentojen luokkaa. Omat telkkarit, videot, musalistat ja menyyt tekee ökymatkaamisesta juuri sitä tavisten luokassakin. Ja bonuksena pääsi siis kuuntelemaan brittiaksenttia ja ihmettelemään eurooppalaista kulttuuria tauon jälkeen.

Heinäkuiseen Helsinkiin paluu olikin suorastaan hulvaton, Hongkongin ihmispaljouden jälkeen se kaikki tyhjyys ja tila ja kukkien tuoksu oli niin ihmeellistä. Muuten näiden viikkojen aikana ei (vielä) ole kummempaa kulttuurishokkia ehtinyt kehittyä, päin vastoin on mukavaa olla taas tutussa ympäristössä, jossa tietää miten käyttäydytään ja ei tarvitse aina tuntea itseään vähemmän tyylikkääksi kuin paikalliset. Ympin kenttäkurssilla huomasin vaihtavani vaistomaisesti tuulihousut ja kumpparit farkkuihin ja hongkongista löydettyihin hienoihin violetteihin tennareihin aina kun mahdollista, vaikka siinä ympäristössä ensimmäisilläkin olisi pärjännyt hyvin päivät pitkät ilman pitkiä katseita. Näin sitä on metsäläistäkin koulutettu, tosin korkokenkiä en vieläkään lupaa enkä niiden jatkuvaa kopsetta kampuksen asvaltilla kaipaa.

Suomeen totuttautuminen jatkuu ja arki on vielä edessä, mutta hieno vaihto myös takana. Tämä latteus riittäköön loppukaneetiksi… Ehkä!