Kevät Koreassa

Viimeinen päivä Vietnamissa on käsillä ja ä:n pilkut koneesta löydetty. Täällä on miellyttävän trooppista eli helkkarin lämmintä ja kosteaa. Ulkona pärjäilee juuri ja juuri kun muistaa leppoisan tahdin ja nestetankkauksen. Kelpaa sitten Suomen kesässä palella. Tässä pientä raporttia viikon kulusta. Huomenna siirtyminen Hong Kongiin, josta tiistai-iltana kohti kotia.

Ohjelmassa on ollut tietysti ravailua Hanoin kaduilla, hyvin syömistä, turistikohteiden katsastusta ja sellaista. Kampaajallakin kävin oikein, että kehtaa kotiin tulla. Hanoi on kovin eläväinen paikka ja sinänsä kiehtova. Erityiseti Vietnamilainen kadun ylitys on ollut hauska opetella, kyllä ne tuhannet mopot väistää kun vaan hyppää sekaan vaikka hirvittääkin. Ilmeisesti on tärkeää kävellä suoraan ja selvästi havaittavaa mutta inhimillistä vauhtia sekä välttää asiaankuuluvista tööttäilyistä pelästymistä ja siitä seuraavia sivuhyppyjä. Laitoin lisää kuvia samaan vanhaan kansioon.

Kävin myös muutamalla reissulla. Ensimmäinen oli päivän visiitti Perfume Pagodalle, eli luolalle, joka on buddhalainen pyhä paikka. Sinne mentiin minibussilla, soutaen, kävellen sekä kaapelihissillä, ja matkalla sai ihmetelle paikallista maaseutua. Ihailtavalla aktiivisuudella meille myös myytiin juomia, reippaimmat seurasivat soutaen perässä ja ostosta kieltäytymiseen totesivat että ei haittaa, myöhemmin sitten. Lisäksi ärsyttää myyjien ja moto- ja cyclokyytien tarjoajien tapa puhutella kaikenikäistä naisihmistä madamena. En kai minä nyt niin vanha ole… Ettei mene ihan valitukseksi, laitetaan nättejä kuvia.

Lisäksi kunnon tätimatkaaja osallistuu tietysti kokkauskurssille. Tehtiin sen verran erikoisia ruokia etten lupaa mitään kummempia näytteitä Suomessa, mutta hyvää oli. Suosikkini täällä on kuitenkin edelleen pho, eli nuudelisoppa, joka on limen kanssa tosi hyvää. Taidan taas luottaa kuvamateriaaliin kun ulosanti on muuten heikko.

Hienoin paikka oli kuitenkin Halong Bay, jonne tuli kerrankin buukattua reissu oikean firman kautta. Heillä kun oli rantaparatiisi omalla saarella, ja nautintoa voi vielä lisätä katselemalla horisontissa siintävää hotellikaupunkia, johon valtaosa turisteista päätyy. Rannalla makaamisen ja bungalowissa nukkumisen sekä noin kuuden ruokalajin illallisten lisäksi ohjelmassa oli risteilyä ja kajakointia todella kauniilla Halong Baylla, joka on myös Unescon maailmanperintökohde, sekä pyöräilyä ja vaellusta Cat Ba:n kansallispuistossa. Nämä on niitä reissuja, joita muistelee ilolla kun syksyllä paiskii töitä ja yrittää saada maailmalle jaeltuja rahoja kompensoitua. Ei mennyt hukkaan. Rannalla ensin vähän suretti ettei ollut J:llä alkavaa henkilöä seurana, mutta onneksi reissulla tapasi mukavia ihmisiä. Tulipa myös pitkästä aikaa hyödyttyä ranskan taidoista, sehän sujui kun vettä vaan ymmärrettävää ranskaa puhuvan espanjalaisrouvan kanssa, tai ainakin paljon sujuvammin kuin meikäläisen 8 opintopisteen espanja. Kuvia on taas tietysti, aika paljon mutku siel nyt vaan oli niin hienoo.

Nain sita on taas edetty ihan Vietnamiin asti. Ensin kavin kuitenkin saarella rantalomalla, Soulissa seka temppelissa.

Ohjelmassa oli Japanista palattua siis jalleen sahaamista ympari Koreaa. Varsinkin yksi Soul-Busan -moottoritie alkoi kayda jo liiankin tutuksi, mutta onneksi deluxe-bussissa saa hyvat unet. Soulista viimeisen kerran poistuminen oli kylla vaikeaa, mutta nelja hyvaa kuukautta on siella vietetty, joten ehka parempi lahtea ennen kuin alkaa kayda rutiiniksi.

Ennen maasta poistumista kavin siis Golgulsa-temppelissa vuorokauden verran treenaamassa Sunmudoa munkkien ja muutaman muun temple staylaisen ja oppilaan kanssa. Korealaiset vanhemmat saattavat lahettaa teininsa temppeliin kesaleirille treenaamaan sunmudoa ja buddhalaisuutta, ja naita kavereita olikin seurana kymmenkunta. Ohjelmaan kuului myos muita zen-buddhalaisuuden keskeisia toimenpiteita, kuten mantrojen lausumista aamuneljalta, 108 kumarrusta, meditaatiota istuen ja kavellen, seka hyvan kasvisruuan nauttimista. Varsinkin aamuheraamiset naytti teineja innostavan, mutta sisukkaasti he kaikessa olivat mukana. Motivaatiota varmaan lisasi myohastelysta annettava rangaistus, 3000 kumarrusta. Kylla kavi mielessa kaikkien elaman monimutkaisuuksien keskella, etta pitaisiko sita vaan vetaytya temppeliin kulkemaan haalareissa ja treenailemaan, mutta kenties se ei ihan niin yksinkertaista ole… Joka tapauksessa varsin rauhoittava kokemus tuo. Ja munkit oli tuolla treeniohjelmalla aika salskeita. Kuvaaminen oli tapahtumien luonteen takia vahan epaluontevaa, mutta muutama yleisluontoinen otos taalla. Jos siella satoikin, niin voisi myos linssin puhdistaa…

Rauhoittumisen jalkeen olinkin valmis astumaan uudelle maalle, joka todellakin on vahan erilainen paikka. Kuulostaa kovin elitistiselta, mutta taalla reppureissaajan ja vahan jotain muuta hakevan perusturistin mekassa ymmartaa, miten vahan turisteja ja ulkkareita Koreassa oikeastaan onkaan. Tottahan tuo, etta Korea Aasian kapitalistisimpana ja lansimaisimpana maana ei ehka ole niin eksoottinen kuin nama Etelan paratiisit, mutta toisaalta jossain mielessa silla on enemman annettavaa, kun paikallisia ei ole valmista kasitysta ulkomaalaisista kavelevina lompakkoina. Oli miten oli, Hanoi vaikuttaa kiehtovalta, ja ymmarran kylla miksi taalla kulkee kasapain reppureissaajia intiavaatteissa ja lonely planetit kasissaan. Joukkoon vaan. Lampoa on ehka liikaa, moottoripyorakyytia tarjotaan ehka vahan liian usein, autot toottailee ehka vahan liikaa ja amerikan- ja australianenglanti on yleisin hostellissa puhuttu kieli, mutta kaikki on halpaa, ruoka on hyvaa, kaduilla on varikasta, ihmiset ovat ystavallisia silloin kun eivat yrita myyda mitaan ja hostellissakin on ilmastointi. Tama (ja nama kuvat) parin Hanoin paivan perusteella, pian lahden ihmettelemaan rannikkoa ja pagodoita seka luontoa, jonka pitaisi olla Vietnamissa se natein juttu.