Kevät Koreassa

Päivitetty 20.6… Laitan kuviakin vielä palattuani lisää, tuli vähän kiireellä lähtohulinoissa niitä valittua.

Niin se vaan on käynyt, että lukukausi on lopussa ja on siis aika myös päättää vaihto-teemaisen blogin virallinen osuus. Ei ettenkö voisi ja olisi vähän jo lupaillut tätä päivittää reissultakin. Vaikka päivitysvälit on silloin tällöin venyneet, on kirjoitus ollut mukavaa hommaa.

Viimeisen kerran kunniaksi ajattelin katsausta Soulin ja Korean mukavuuksiin. Mikä tekee Ewhasta, Soulista ja Koreasta käymisen arvoisen paikan? Ei paremmuusjärjestyksessä. Täällä muutama aiheeseen löyhästi liittyvä kuva viimeisiltä päiviltä.

I-House. Rakasta international homea voi välillä vihata, ja se ei todellakaan ole korealaisen kulttuurin keskittymä, mutta ihan miellyttävä paikka elää ja yrittää. Hanasta tulee aina lämmintä vettä, kaikki on uutta ja kiiltävää ja fasiliteetit löytyy, paitsi tietokoneluokan koneissa on viruksia. Mutta kuitenkin: Kellä on kotitalossa kauppa, kuntosali ja videohuone? Kellä on kaverit muutaman kerroksen päässä? (Vaikka tietysti korealaisiinhan täällä ollaan tutustumassa…) Ja kenellä on hieno 8. kerroksen kattoterassi istutuksin?

Ewha. Edellisen hyviksi puoliksi lisättäköön, että se sijaitsee tällä nätillä kampukselle ja joka paikkaan on lyhyt matka. Tosin yleensä täällä pitää mennä ylä- tai alamäkeen, mikä saa ihailemaan paikallisten korkokengillä kävely- ja juoksutaitoja. Ewhan kampus on kuin Jyväskylä kutistettuna ja vielä jyrkempi.

Mahdollisuudet. Täällä ei akateemisissa piireissä olla niin kyynisiä kuin kotomaassa. Tosin paikallisilla ainakin taitaa olla ihan samanlaiset ongelmat tyollistymisen kanssa ja naisilla vielä omansa, ja vaihtarit taas on taloustieteilijoitä joiden tulevaisuus on varmasti oikeastikin messevä, mutta silti: täällä tuntuu, että opiskelusta on ainakin jollekin ihan hyotyäkin. Itsekin on alkanut miettiä, että onko se nyt niin kauheaa jos Jyväskylässä on vastavalmistuneella vaikeaa, kun maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Ruoka. Tästä olettekin kuulleet, se on halpaa ja hyvää. Erikoismainintana tällä kertaa samkjopsal eli korealainen grillaus, jota on tullut harrastettua viime päivinä liikaa. Tämä karppaajan toiveuni ei ehkä ole ihan karsinogeenitöntä, mutta maku on hyvä ja tapahtuma itsessään sosiaalinen. Ruoka siis paistetaan itse pöydällä ja syödään siitä valituin höystein.

Luonto. Korea on kaunis paikka. Pinta-alasta on valtaosa vuoria, ja vaellusta arvostetaan sen verran että niitä on pidetty nätissä tilassa, jota kuitenkin pääsee jalan ihmettelemään. Tosin en ole onnistunut löytämään paikkaa, jossa saisi vaeltaa rauhassa ja omassa porukassa, mutta ei se ole pilannut luontoelämyksiä. Rannoista pidän myös kovasti.

Jimjilbang. Jos yksi asia pitää Koreasta tuoda Suomeen niin se on tämä. Perehtykää linkin takana perusasioihiin, sanonpa vain että rentouttavampaa paikkaa saa hakea. Parasta korealaisessa kylpylässä on se, että siellä saa viipyä niin kauan kuin lystää ja saman katon alta loytyy kylpylän ja erilämpoisten huoneiden lisäksi kaikkea ravintolasta elokuvahuoneeseen, hierontaa tietysti ja kaiken huipuksi näissä saa yopyä.

Liikenneyhteydet Jos muutamassa yhteydessä olenkin sanonut pahan sanan korealaisesta metrosta ja korealaisten tavasta “avustaa” tielle osunutta kulkijaa oikeaan suuntaan (kutsutaan myös tönimiseksi), niin onhan se myönnettävä että kyllä täällä systeemi toimii ja 10 miljoonaa ihmistä kuljetetaan nopeasti työpaikoilleen joka päivä (kuten kapitalismin kehdossa kuuluukin). Todellinen hienous on kuitenkin tämän maan bussijärjestelmä, erityisesti Soulista ja Souliin pääsee mistä vaan kolkasta melkein milloin vaan, säännöllisesti ja vieläpä halvalla. Hinnat on ehkä neljäsosa Suomen aikuisten hinnoista, ja sillä saakin jo leveän miellyttävän (keino)nahkaistuimen deluxe-bussista. Kyllä kelpaa. Huomenna testaan KTX:n eli helkkarin nopean junan, ja Japanissa toivottavasti vielä lisää hienouksia raiteilla.

Hinnat. Suomessa varmaan itken ensimmäisen kerran kaupassa.. Ei tämä Aasian halvin maa ole missään nimessa, mutta varsinkin näin vahvan euron aikaan mukava paikka kuitenkin. Vaatteet olisi tosi halpoja, tosin kokoja ei aina ole eikä aina laatukaan päätä huimaa vaikka myyjät jaksaa muistuttaa että ne on made in Korea eikä China…

Tekniikka ja järjestys. Koreassa yleisesti hommat toimii, eikä arkisissa asioissa tarvitse hermojen kiristyä. Tai no, kesti hetken ennen kuin tämä primitiivinen oppi, miten hieno kosketuslamppunsa toimii… Esimerkkinä toimivista käytänteistä ravintolatavat: tilauksen jälkeen saa laskun valmiiksi poytään ja sen kanssa voi maksaa ovella sitten kun on valmis eikä tarvitse enää huhuilla tarjoilijaa. Huhuillakaan ei tosin tarvitse, sillä varsinkin iltapuolella avoinna olevissa ravitsemusliikkeissä on poydässä nappi, jota painetaan kun halutaan huomiota. Helppoa ja näppärää ainakin tällaiselle ujolle suomalaiselle, jolla ei vielä tarjoilijan kutsu koreaksi suju ilman että kaikki kääntyvät ympärilla katsomaan.

Kieli. Neljä kuukautta olisi voinut käyttää tehokkaampaankin kielen opetteluun. Meidän reissuporukassa on yksi ihminen hoitanut puheasiat koska osasi hiukan tullessaan ja onkin nyt sitten se, joka on sitä taitoa saanut kehittää muiden avuttomuuden vain lisääntyessä. Toisinkin olisi voinut itse tehdä jos olisi ollut fiksumpi ja koreani on edelleen heikkoa, mutta pikkuasioita kuitenkin saa hoidettua. Korea kuulostaa kauniilta vaikkei sitä ymmärtäisikään, ja tulee ikävä sitä jokapäiväistä ääntä, jota saa ympärillä kuunnella.

Ihmiset. Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä, korealaiset on sympaattista porukkaa, ja ikävähän näitä tulee. Jostain syystä neljä kuukautta on mennyt mukavasti hymyillen silloinkin kun ei mitään tajua, varmaan siksi että nämä on tavoillaan kuitenkin hauskoja ja ystävällisiä. On helppo tulla tuohon johtopäätökseen kun ei tiedä mitä sanovat.. Mutta kuitenkin, aina on apua saatu ja paljon enemmänkin kun on toivottu. Meitä on kyyditetty nähtävyyksissä, viety kädestä pitäen paikan päälle kun on etsitty jotain, toivotettu tervetulleeksi kotiin, toivottu että pidetään yhteyttä ja aina välillä kehuttu kauniiksi ja komeiksi. Koskaan ei ole pulaan jääty ihmisten takia, eikä oikeastaan muutenkaan. Näillä on myös mukava tapa lähestyä eksoottisia ulkkareita, ja muutenkin porukkaan saa helposti kontanktia jos haluaa. Eri asia sitten jos haluaa olla itsekseen…

Turvallisuus. Koreassa ei ole tarvinnut pelätä, ei vaikka kulkisi yksin pimeällä. Tietysti ei varmaan täälläkään ole maalaisjärjestä haittaa, mutta yleisesti Korea on turvallinen maa. Tavaroita ei tarvitse kytätä hysteerisesti, laukkua ei tarvitse puristaa ruuhkassa kaksin käsin eikä muutenkaan kulkea silmät selässä. Vähentää stressiä kummasti tämä.

Näin siis. On aika sanoa viralliset kiitokset kaikille, jotka ovat blogisivuille syystä tai toisesta päätyneet. Maaliskuun alusta lähtien tällä sivulla on käyty 3200 kertaa 732 eri IP:stä, en tiedä onko se paljon vai vähän missä suhteessa, mutta kiitos kuitenkin. (Paitsi ei kiitos niille automaattimainosroskaposteille, jota yritetään kommenteiksi.) Ihan kaikesta haluamastani en ehtinyt kirjoittaa mutta toivottavasti jostain kiinnostavasta kuitenkin. Toivottavasti lukeminenkin on ollut kivaa.