Kevät Koreassa

Tästä reissusta onkin vaikeampi kirjoittaa. Kun huhtikuussa dmz:llä katselin observatoriosta pohjoiseen päin ja näin jo Kaesongin kaukaa, mietin, oliko mitään järkeä maksaa yli 170 euroa reissusta noin 20-30 km rajan taakse. Lauantain visiitillä kuitenkin ymmärsin, että paljon tuota kauemmas tuskin pääsee vaikka ostaisi lipun minne. Pohjois-Korea on todellakin ihan toinen maailma.

Tästä reissusta on hankala kirjoittaa myös siksi, että on mahdollista, että yritetään myydä aiheesta juttua lehtiin ja siis kapitalismin hengessä on mietittävä, ettei laita kaikkea blogiin. Sori. Saatan kuitenkin päivittää tätä myöhemmin kun selviää miten viritelmät onnistui ja muutenkin olen miettinyt nähtyä vähän enemmän. Suoraan kysymällä voi tietysti kuulla mitä vaan.

Kohde oli siis Kaesong, Goryo-dynastian aikainen pääkaupunki tuhannen vuoden takaa. Itse asiassa valtaosa ohjelmasta olikin tuon ajan historiallisten rakennusten tsekkaamista, ja paljolti samaltahan ne näytti kuin Etelässäkin. Mielenkiintoisimpia oli bussimatkat Kaesongin kaduilla ja maaseuduilla. Tämä kaikki on filmattuna vain minun ja 299 muun turistin mielessä, sillä kuvien ottaminen bussista oli kiellettyä kuvakontrolli aika todella tiukka. Pelloilla seisoi sotilaita säännöllisin väliajoin punaisten lippujen kanssa vahtimassa busseja, ja rajalla kävivät vielä jokaisen kamerasta kaikki kuvat läpi: myös minun 226 kuvaani.

Itse asiassa kaikkia mahdollisuuksia kokeilleena olin rajalla vähän pulassa kuvieni kanssa ja aluksi näytti siltä että poistavat kaiken materiaalin parin epäilyttävän otoksen takia, mutta lopulta riitti yhden kuvan poisto. Patterit muuten kuoli taktisesti heti kun pääsin P-Korean rajavalvonnasta takaisin bussiin… Olisikin ollut kiva testata mitä tekevät jos eivät pääse syynäämään. En välttämättä kuitenkaan haluaisi kokeilla, vaikka tunnelma tuolla ei ollutkaan niin jäätävä kun kuulemma dmz:llä, jossa pohjoisen ja etelän sotilaat tuijottavat toisiaan päivästä toiseen.

Mitä siellä sitten näkyi? Aika lailla kaikki näyttää olevan päinvastoin kuin Soulissa. Ihmisiä pelloilla istuttamassa riisiä, kävelemässä kaduilla tummissa yksinkertaisissa vaatteissa, pyöräilemässä vanhan oloisilla mummopyörillä. Mainoksia ei ole missään, talot ovat harmaita ja huonokuntoisia muutamaa prameaa taloa lukuun ottamatta. Kaupungin yli katsoo Suuren Johtajan patsas. Bussista heille voi vilkuttaa ja moni vastaakin, mutta eteläkorealaiset bussit eivät muuten herätä paikallisissa suuria reaktioita. Jos itsellä oli paljon miettimissä heissä, en osaa edes kuvitella, mitä he ajattelevat meistä.

Kuvia on tietysti tarjolla. Niitä on vierailukohteista, jotka olivat Bakyeon-vesiputous (yksi Korean kolmesta kuuluisasta vesiputouksesta) sekä Gwaneumsa-temppeli, kaupungin paras ravintola, jossa perinteinen Kaesongilainen lounas, Seonjukgyo-silta (jolla tapettiin Goryo-dynastian aikaan yksi kuningas) sekä Pyochungbi-monumentti (=kilpparit), Sungyang Seowon eli kungfutselainen koulu sekä Goryo Museum, josta en oikein saanut selvää mikä sen funktio oli. Esiintyvät siis tuossa järjestyksessä kuvakavalkaadissa, en tiedä onnistuuko seuraaminen näillä tiedoilla. Lisäksi ainakin rajaviranomaisten mielestä mielenkiintoisimmat kuvat on lounaan jälkeen Kaesongin pääkadulta. Katukuvien jälkeen on kuva pohjoiskorealaisesta tavaratalosta. Sitten poseeraan pohjoiskorealaisten ystävieni kanssa, kyselivät asioita Suomesta ja olemattomillakin korean taidoillani ymmärsin kysymykset, mutta ystävät eivät sitten ymmärtäneet minun vastauksia ennen kuin saimme tulkin apuun. Nuo oppaat olivat selvästi hommaan hyvin treenattuja, ystävällistä mutta määrätietoista porukkaa. He pitivät meidät tiukassa kurissa, mm. kuvanottopaikalta liikkuminen 5 metriä taaksepäin oli ehdottomasti kielletty, ja kuulemma viime reissulla ei saanut edes kävellä ravintolalta kadulle tuota 50 metriä, jonka me nyt saimme kulkea.

Jos nyt ei lasketa sitä, että ilmeisesti vähän pulassa oleva Suuri Johtaja tekee turistibisneksellä härskisti rahaa ja nämä avustukset eivät välttämättä päädy suoraan apua tarvitseville, tuo on kyllä todellakin käymisen arvoinen paikka.