Koulunkäyntiä Korean malliin
Olen tänään pähkäillyt alkoholien reaktioita 6 tuntia, ja aion nyt terapiamielessä kirjoittaa korealaisesta yliopistomaailmasta ja kursseistani. Ehkä se on asiallista senkin puoleen, että tämän blogin on tarkoitus korvata vaihtoraporttini ja jyu:n kv-palveluiden sivujen linkistä on tänne tultu kevään aikana nyt lähemmäs 400 kertaa. Jos tätä siis lukee joku Korean vaihtoa suunnitteleva niin opiksi se, että tämä ei ole mikään erasmusvaihto Espanjassa. (No, itsehän en niistä mitään tiedä, mutta kuulemma vaihtari pääsee joskus helpolla.) Kyllä täällä toki muukin kuin työnarkomaani voi elämästä nauttia, jos ei ole pakko ottaa täyttä määrää kursseja ja kaikkia maisteritasoisena.
Suoritan täällä viittä kurssia, joista pisteitä karttunee yhteensä 13. Kursseja saa/pitää täällä ottaa 9-18 pisteen edestä ja lähes kaikki kokonaisuudet ovat 3 pisteen suuruisia. Minkä verran yksi piste sitten on, se ei ole ihan varmaa. Kuuleman mukaan nuo kääntyisi Suomessa ovareiksi, mikä olisikin tosi kiva juttu, sillä työmäärä on varmasti lähempänä vanhoja ovareita kuin eurooppalaisia pisteitä.
Yleisesti korealainen yliopistokulttuuri muistuttaa suunnilleen Suomen lukiota. Jos Suomessa muistutetaan, että kaikki me yliopistolla jostain syystä aikaa viettävät opiskelijasta proffaan olemme tiedeyhteisön jäseniä, niin täällä se ei ihan heti tule mieleen. Kovin hierarkkinen systeemi tämä on. Etukäteen varoittelivat jopa että ei kannattaisi kauheasti kyseenalaistaa proffan sanomisia, sillä täällä opettaja tietää ja opiskelija oppii, mutta en ole ihan sellaiseen törmännyt, jos nyt en kauhean hedelmälliseen akateemiseen keskusteluunkaan. Tosin, kuinka usein sitä Suomessakaan… Läsnäolopakko on aika yleinen, ja myöhästelyistäkin saattaa saada merkintöjä. Yleisesti tuntuu että vaatimustaso on täällä matalampi kuin Suomessa, sen sijaan kaikenlaista kotitehtävää ja palautettavaa paperia teetetään paljon enemmän.
Organic Chemistry I on vakavin ja samalla ehkä hyödyllisin kurssini täällä. Kurssikirja on samanlainen tiiliskivi kuin Suomessakin, ja sitä käydään läpi luennoilla ihan fiksujen powerpointtien avulla. Proffa toistaa ehkä vähän enemmän kuin Suomessa ja jaksaa vääntää rautalangasta niin, että ex-sosiologikin ymmärtää – jos vain pysyy hereillä, sillä luennot ovat aamupäivällä ja proffan koreanenglanti hieman unettavaa. Tämä luento on saanut minut liittymään lattekansaan, naapurkahvilasta vähän päälle eurolla. Luennoilla on luksusta, sillä läsnäoloa ei tarkisteta ja ulkkariin ei kiinnitetä erikoishuomiota eikä hänelle osoiteta jatkuvasti yllättäviä kysymyksiä.
Tämän kurssin suorittamalla saa rispektiä vaihtariyhteisössä, sillä taloustieteilijöiden mielestä orgaaninen kemia on suunnilleen maailman vaikeinta oppia ja minä siis huomattavan älykäs kun yritän sen tehdä. Itse en olisi tästä ihan varma… Tämän kurssin työllistävyysaste on kyllä varsin hyvä, sillä kolmen tentin lisäksi pitää tehtailla kauhea määrä (yht. n. 300) kappaleisiin liittyviä tehtäviä, jotka palautetaan kirjallisena. Tehtävät vaativat lähinnä istumalihaksia ja kykyä nauttia loputtomasta molekyylien piirtelemisestä, soveltamistaitoja vähemmän. Vaikka välillä tekee mieli hakata päätä seinään tämän kurssin kanssa, niin hyvä puoli on se, että oppimatta ei tästä selviä, ja asia on hyödyllistä.
Cross-Cultural Communication on toinen järkevä kurssi, kulttuurienvälisen kommunikaation peruskamaa, josta muistan etäisesti kuulleeni kyllä jo aiemminkin, mutta tässä ympäristössä on mukava virkistää muistia. Ryhmässä on pääosin kv-maisteriohjelman opiskelijoita ns. kehittyvistä maista, varsinkin eri puolilta Aasiaa. On muuten valaiseva kokemus olla eurooppalaisena vähemmistössä (5/30) ja samalla tajuta että valtaosa maailman ihmisistä oikeasti ajattelee kovin eri lähtökohdista kun länkkärit. Muutenkin kurssilaiset ovat mielenkiintoista porukkaa, moni on lähemmäs kolmekymppisenä työskennellyt kansalaisjärjestöissä ja mm. arabimaiden hallinnoissa.
Tämä kurssi on maisteritason asiaa, mikä näkyy siinä, että luennoilla on jo jonkunlainen akateeminen henki vaikka keskustelu ajautuukin usein keskusteluun korealaisten tapojen ihmeellisyyksistä ja avautumisiin kulttuurishokeista. Symppis jenkkiproffa tietää mistä puhuu ja on suunnitellut luennot teemoittain (esim. high/low context, universalism/particularism, power distance) sekä teetti ryhmätyön, jossa sai haastatella ja harjoittaa kulttuurienvälistä kommunikaatiota ihan oikeastikin. Lukemista on ollut n. 40 sivua/viikko, lisäksi ryhmätyö empiriaosuuksineen, esitelmä siitä, itsenäinen raportti työn kulusta sekä essee (10 sivua). Kuvassa viime viikon torstailta pidämme esitelmää. Tämän kurssin ryhmätyö syntyi muuten huomattavasti kivuttomammin kuin toisen. Ainoa ongelma kiireisten maisteriohjelmalaisten kanssa on aikataulujen sovittaminen, ja tapaamiset pidetäänkin yleensä keskiviikkoiltaisin kymmeneltä…
Understanding World Heritages in Korea -kurssista olenkin kirjoittanut jo aiemmin pariinkin otteeseen. Tämä kurssi on periaatteessa helppoa ja leppoisaa tutustumista korealaisiin maailmanperintökohteisiin kivan ja innostuneen, jenkeissä pitkään oleskelleen ja siten hyvää englantia puhuvan antropologi-proffan opastuksella. Tosin proffalla on ikävä tapa pommittaa minua ja muutamaa muuta vaihtaria yllättävillä kysymyksillä mm. kotimaidemme linnoituksista. Olen havaitsevinani, että kysymykset ajoitetaan hetkiin, joina ajatukset ovat harhautuneet luennon ulkopuolisiin asioihin. Tosin sitä ei niin usein täällä käy, kun käymme kivoilla retkilläkin. Tämän kurssin esitelmän kanssa olin totaalisesti hajota, ja hajoan varmaan uudestaan kun kirjallisen osuuden deadline lähenee. Paljon muuta tälle kurssille ei sitten tarvitse tehdäkään.
Sitten on vielä Geography of Korea -nettikurssi, joka on osoittautunut helpoksi ja mukavaksi. Luennot ovat powerpoint-tyyliin netissä ja niiden kahlaamiseen ei kauaa mene, lisäksi on jokaviikkoinen kotitehtävä, jossa kirjoitetaan yleensä yksi sivu jostain leppoisasta etäisesti maantiedettä sivuavasta aiheesta, kuten “kirjoita korealaisesta lempiruuastasi ja lempivuodeanajastasi”. Olen saanut tähän menessä jokaisesta kotitehtävästä täydet 100 pistettä, vaikka sisältö olisi mitä kuraa.
Ja golfistahan olenkin jo kirjoittanut.
Lisäksi mulla oli yritystä muutaman ympäristötieteen kurssin suorittamiseen, kartanpiirto/GIS-kurssi sekä jätevesien käsittelyä, mutta ne kaatuivat siihen, että vaihtarien kurssilistalla ollut englanninkielinen kurssi osoittautui osin koreankieliseksi, ja paikallisia opiskelijoita opettamaan valmistautunut proffa oli todella yllättynyt vaihtarin saapuessa paikalle. Jännä seurata powerpointteja, jotka yhtäkkiä muuttuvatkin koreaksi… Periaatteessa yhteistyökykyä kyllä heiltä löytyi, mutta se olisi tarkoittanut esimerkiksi sitä, että kuuntelen puolet luennosta koreaksi sillä “Korean jätelakeja ei voi selittää englanniksi” ja “saan tulla kysymään luennon jälkeen jos on jotain kysyttävää”. Harmi, sillä noista olisi voinut saada mielenkiintoisiakin juttuja irti jos olisi oikein panostanut.
