Kevät Koreassa

Minulla on koulussa vakavan opiskelun lisäksi kivoja kursseja. Yksi niistä kulkee nimellä Understanding world heritages in Korea. Kurssilla tutustumme korealaisiin Unescon maailmanperintökohteisiin. Se on aivan mahtavaa, sillä voin sekä olla reipas opiskelija että tutustua paikkoihin, joihin haluaisin reppureissaajanakin perehtyä. Kurssia vetää sympaattinen prof. Kim, antropologi jota ei mikään maailmanperintökohde tai korealaisen kulttuurin piirre jätä kylmäksi. Jos minusta joskus on opetustehtäviin, haluaisin hoitaa ne yhtä elävästi ja innokkaasti kuin prof. Kim.

Tänään vierailimme Changdeokgung-palatsissa. Katsokaa viralliset kuvat ja muutkin perustiedot vaikka tuolta wikipediasta, johon taas viittaan, niin voin laiskana kuvailla vain meidän reissua paikkaan. Palatsi sijaitsee aivan Soulin keskustassa mikä on jo sinänsä jännää kun muurin ulkopuolelta alkaa bisnesmaailma. Sinne on myös helppo siis palata ja näin aion tehdä sitten kun lehdet on puussa ja altaat täytetty vedellä. Tämä Pekingin Forbidden cityn aikalainen on jännä tuttavuus. Kiinan kaverista poiketen naturalismin hengessä sen rakennukset on tehty vaatimattomammiksi ja sijoitettu luonnon helmaan. Tunnelma oli kuitenkin hieno, ja toivottavasti pääsen vielä tuota Kielletyn kaupungin meininkiin vertaamaan.

Palatsiin pääsee vain opastetulla kierroksella, mutta meidän tullessa viimeinen englanninkielinen ryhmä oli jo lähtenyt. Saimmekin kierrellä proffan johdolla, mikä oli sisällöllisesti tosi hyvä juttu. Kiertely tosin meinasi mennä vähän koomiseksi, sillä ryhmään lyöttäytyi meidän kurssilaisten ohelle eksyneen oloisia liikemiehiä sekä muutama tuulipukuturisti, joita proffa yritti aluksi reippaalla tahdilla ja kurssijuttuja kertomalla karistaa (ilmeisesti ei voi vaan sanoa ei…) mutta kun ne sitkeästi pysyivät mukana, alkoi hän vinoilla mukana olosta koreaksi. Ekassa kuvassa on palatsin päärakennus, näitä sekalaisia tyyppejä sekä uljas prof. Kim. Toisessa ihmettelemme palatsille johtavaa siltaa. Etualalla buddyni ja paras korealaiskaverini Yujin. Eläimet sillassa karkoittavat pahoja henkiä. Kolmannessa prof. Kim kertoo jotain todella jännää, mutta kadotettujen lasten kiinnostuksen vie täyttämättön lammikko. Hienommalta ehkä näyttää kun saadaan vedet paikalleen.

Toisen kuvasatsin aiheena on luonto. Kuvaa palatsin kävelyalueista sekä niitä jo hehkuttamiani kukkia, joita alkaa pikkuhiljaa näkyä. En vielä tiedä mitä lajia nuo edustaa vaikka ehkä luonnontieteilijänä pitäisi.

Palatsikokemuksesta valaistuneena vaeltelin Soulin katuja ja mietin, että on tää kyllä aika jännä paikka. Ei haittanut edes nenässä tuntuvat saasteet, mieli oli hyvä. Odotan edelleen sitä kulttuurishokkia. Löysin Kyobo-buildingin ja sieltä kirjakaupan, jonka englanninkielisten kirjojen osastosta olin kuullut paljon hyvää. Sitä ennen löytyi kuitenkin näytiltä kuvan kirja “How to success talk with smart woman”, jolle varmasti on näin perinteisesti hyvin patriarkaalisessa ja miesten sanelemassa yhteiskunnassa naisten koulutustason noustessa ja rakenteiden muuttuessa kysyntää. Hitsi kun oli koreaksi, nyt jäi tuokin tieto saamatta. Mukaan lähti kuitenkin kiva kirja, jossa esitellään 20 korealaista kansallispuistoa mm. vaelluskarttojen kera. Toivottavasti saan sen pian käyttöön, itse asiassa suunnitelmissa olisi sunnuntaina valloittaa joku läheisen Bukhasan-puiston vuori mikäli ei ihan kissoja ja koiria sada. Huomenna menen riisikakkumuseoon. Älkää kysykö miksi, kysykää miksipä ei…