Kevät Koreassa

Nyt on neidillä nettiyhteys ja maailma on taas vähän parempi paikka. Lueskelen oppaista Soulin nähtävyyksistä ja olen kovin innoissani siitä, että en ole nähnyt kaupungista oikein vielä mitään. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä vähän sekalaisia otoksia ensimmäisiltä päiviltä.

Lentäminen on ympäristöä ajattelevalle ja lentopelkoiselle yleensä se viimeinen matkustusvaihtoehto. Pakko kuitenkin myöntää, että Cathay Pacific oli tehnyt reilun 11 tunnin lennon niin mukavaksi kuin vaan mahdollista. Tilaa ei ollut sen kummemmin, mutta se unohtui omaa ruutua tuijotellessa ja leffoja, sarjoja ja radiokanavia valitessa ja matkan edistymistä kuvaavan kartan kanssa paikkoja bongatessa. Nukkuakin olisi voinut, mutta silloin oli vaarassa missata tarjoilut, joita tuntui olevan vähän koko ajan: keksejä, nuudeleita, sämpylöita, juomia tuotiin nenän eteen vähän väliä. Ja tämä luvattujen lämpimän ruuan ja aamupalan lisäksi.

Yliopistolle oli helppo löytää: hyppäsi vaan lentokentällä bussiin, joka pysähtyi Ewhan mukaan nimetyllä pysäkillä, josta osoittikin viitta oikeaan suuntaan. Tällainen oli katukuva saapumistiellä. Takana siintävä harmaa on kampusaluetta.

Majoitun kampuksella Ewha-Samsung International Housessa eli oikeassa vaihtarikeskittymässä. Korelaiseen tyyliin kaikki on kaupallistettu. Kiva talo tämä kuitenkin on, ja pari vuotta vanhana tosi hyväkuntoinen. Hissit ja ovet juttelee, mutta en vielä oikein tiedä, mitä ne sanovat.

Tässä huoneenpuolikkaani 7. kerroksessa:

Tänään onnistuin löytämään ensimmäisen kaupan. Täällä olleen vaihtarin neuvo oli syödä, mitä korealaiset syövät. En vaan tullut kysyneeksi, mitä se sitten on.. Nämä olivat kaikki ihan hyviä:

Lopuksi vielä vähän näkymää N Seoul Towerista, jonne buddymme meidät veivät kun ei päästykään immigration officeen rekisteröitymään. Luulen, että tornissa oli mukavampaa…

Homma pelaa. Vuorokauden olen nyt kohteessa viettanyt ja ollut sosiaalisesti reippaana menossa mukana. Eilen kavimme syomassa korealaisessa ravintolassa jo saapuneiden kanssa. Ymmarsin, etta lihansyonnin opettelu oli hyva idea, ateria nimittain valmistettiin poydalla olevalla pannulla. Ihan maukastahan tuo oli. Vahan tuli tatiolo kun selvisi, etta kaikki muut minun poydassani olivat 20-21  v. ja sain vahan sen kuvan etta heilla menojalka tulee vipattamaan enemman kuin talla mummelilla, mutta kylla joukossa oli ihan mukavaa porukkaa jonka kanssa varmastikin parjaa. Matkasta kuolleena jatin baarin valiin, mutta josko sita tanaan kun olisi jonkun synttaritkin.

Aamu meni sitten jenkkiseurassa, heti aamupalaksi vetaisimme taas korealaista. Talla kertaa poytaan tuli helkkaristi pienia lautasia joista sitten popsittiin. Hyvaahan tuokin oli edelleen, mutta kahvinnalkaiselle olisi ehka maistunut se kahvi aamupalaksi. Tulipa mentya virran mukana. Vahan tuli myos kierreltya lahialueilla ja eloisalta vaikuttaa tama seutu. Ekat ravintolat on myos heti kampuksen kulmalla, samoin kaikenlaista kauppaa ja sen sellaista.

Huone on yllattavan kiva ja kamppiskin on jenkiksi ihan inhimillinen, minka tajusin varsinkin kun tapasin ne muut jenkit, joista irtosi oikein kunnon oumaigaadit joka valissa. Ensimmaista kertaa ovat toiset lahteneet ulkomaille Meksikoa lukuun ottamatta, joten heilla on paljon ihmeteltavaa. 

Matkassa meni pari yota sivu suun joten uni tuli helposti, ja nyt ainakin tuntuu silta etta on jo Korean ajassa, 7 tuntia Suomea edella. Eikohan tassa kerkia kuitenkin joku vasymys viela yllattaa, varsinkin parin sojun jalkeen.

Ainoa ikava asia talla hetkella on se, etta nettiyhteyteni ei meinaa millaan toimia ja syyta ei oikein loydy. Asuntolan toimistolla taitavat olla jo vahan kyllastyneita tahan valittavaan suomalaiseen, mutta kun hekaan eivat konettani ymmartannet, ystavallisesti lupasivat huomenna soittaa jollekin tukihenkilolle, joka toivon mukaan saa homman toimimaan. Edella mainitusta syysta teita ajatellen otetut esittelykuvat jaa nyt laittamatta ja pisteetkin puuttuu kirjainten paalta. Toivottavasti ensi kerralla on paremmin.

Huomenna aamulentoa Amsterdamiin, kahvinjuontia siellä, Hong Kongin koneeseen ja perillä aamulla paikallista aikaa. Lisää kahvinjuontia ja vielä parin tunnin lento Souliin. Seikkailuhenkisenä en viitsinyt mitään airport pick upia ottaa, joten ohjelmassa suunnistusta kohdeyliopistoon, jonka nimi on muuten Ewha Womans University (ei, siinä ei ole kirjoitusvirhettä). Korealaisia tyttöjä ja heterogeenistä vaihtariporukkaa.

Jyväskylä tarjosi parastaan juna-asemalle taivaltavalle. Tätä kelpaa muistella.

Tämä blogi on perustettu Etelä-Korean vaihtoni kertomuskanavaksi. Alun perin minulla oli tarkoitus pitää blogia lähinnä kavereille niin kuin näyttävät tekevän monet muut googlettamalla löytyvät koreavaihtobloggaajat. Näyttää kuitenkin siltä, että lisäksi blogi tulee palvelemaan (?) JY:n vaihtoon halajavia opiskelijoita. Suostuivat tai suostuin blogilla korvaamaan vaihtoraportin. Akateemisessa lieassa siis ollaan, mutta rennosti ajattelin kirjoitteluun silti suhtautua.

Aloitan hiukkasen kuivilla jorinoilla valmistautumisesta. Sain tietää vaihtoon pääsystä jo joulukuussa 2006, mutta varsinainen valmistautuminen alkoi viime alkusyksystä erilaisten lippusten ja lappusten täytöllä, todistusten toimituksella ja yths:llä ramppaamisella. Todistuksia vaadittiinkin sitten keuhkokuvista lähtien (sillähän voi olla tuberkuloosi). Kuulemma tässä kohteessa paperityötä on normia enemmän ja siltä se kyllä välillä tuntuikin, mutta kv-palveluista sai apuja ja tsemppausta aina kun sitä tarvitsi. Näin jälkeen päin voi jo lämmöllä muistella hassuja koreankielisiä todistuksia ja toivottivat ne yths:ltäkin lopuksi jo moneen kertaan hyvää vaihtoa, vaikka eivät aina suurimmalla ystävyydellä ymmärtäneet, miksi korealainen yliopisto haluaa tietää terveydestäni sitä ja tätä ja miksi heidän pitäisi se todistaa.

Esitöitä olen tehnyt myös haastattelemalla muutamaa Koreassa käynyttä. Kieltäkin piti opetella, mutta harmillisen vähiin tuo on jäänyt. Viime keväänä korealaisen vaihtarin kanssa tehdyn each one teach one -kurssin antikin alkaa olla jo unohdettu, mutta josko sitä kuitenkin hangul-aakkoset ja muutaman iloisen tervehdyksen opettelisi vaikka lentokoneessa ja eiköhän oppi maistu ihan eri tavalla paikan päällä.

Lähtö alkaa jo kutkutella. Suurimmat haasteet ovat pakkaamisessa. Mitään tärkeää ei haluaisi jättää kotiin, mutta kaikki pitäisi pystyä kantamaan itse. Olen niitä ihmisiä, joille tavaran määrällä ja matkan mukavuudella on negatiivinen korrelaatio. Kahdella sukkaparilla voi kuitenkin pidemmän päälle hermot mennä… Optimaalisen pesukoneellisen suunnittelu on siis ollut työn alla.

Asumukseni on yhteishuone Beth-nimisen jenkkitytön kanssa. Korealaiseen tapaan tilaa ei tarvitse niin paljon varata per henkilö (odotan muuten innolla myös Soulin ruuhkia!) ja jos haluaa hengittää rauhasssa, siitä maksaa lähemmäs 400 euroa kuussa. Niinpä minäkin edellisvuonna vastaavassa olleen Leenan varoittelusta huolimatta päädyin double-huoneeseen. Aika näyttää kuinka käy. Tällä hetkellä yritän ajatella positiivisesti: ainakaan ei jää yksin ja säästyneillä rahoillahan voi sitten reissata ja ottaa samalla vähän lomaa asuntolameiningeistä…

Miten sujuu jäyhän suomalaisen ja sosiaalisen jenkin yhteiselo? Oppiiko kimchistä ja chilistä pitämään? Muistuuko mieleen takavuosien reppureissaajavire vai kuluuko neljä kuukautta koti-ikävässä riutuen kun avoliitosta tulee skypeliitto? Puhuuko vaihdon jälkeen sujuvaa koreaa ja kumartelee kavereille? Ainakin kaikkea jännää on edessä ja kiva niin.